Torstai aamu. Päätin ettei kukaan feispuukissa aina jaksa lukea minun "valitusta" ja purkautumista. Täytyy luoda blogi. Kaikki asiat joita tänne kirjoitan on tietysti vähän kärjistettyjä eikä niistä ole kuin yksi mielipide, minun.

Olemme uusioperhe, minä ja esikoiseni -07 ystävänpäivä lapsi. Avopuolisoni ja yhteinen poikamme -10 elonkorjuu lapsi. Puolisollani on firma, ollut kohta kaksi vuotta, autohuolto omalla pihalla sijaitsevassa hallissa. Lisäksi hän otti päivätyön raskaankaluston asentajana. Jotenka päivät poikien kanssa kotona ovat jokseenkin pitkän tuntuisia...

Auto on tällä hetkellä miehellä käytössä työmatkoihin, asumme taajaman ulkopuolella joten ei tule edes käytyä yleensä missään. Pihalla käymme leikkimässä ja hoitamassa pihaa, joka onneksi on iso. Tällä haavaa sekään ei onnistu kun nuoremmalla on korvatulehdus molemmissa korvissa ja flunssa...

Itse olen -85 syntynyt sauhupää. Pinna on pitkä mutta pahuksen heikko. Lapset ovat sen perineet joten meillä keskustellaan asioista usein niin että onneksi asutaan taajaman ulkopuolella. Koulutukselta olen maalari, niitä töitä vaan ei ole tullut kovin paljoa tehtyä kun sain välilevytyrän vähän ennen valmistumista, sitten olikin pitkä sairausloma. Työvoimatoimiston avulla olen tehnyt vaatekauppatyötä ennen esikoistani. Esikoiseni ollessa puolitoista vuotta palasin työelämään huoltoasema/kahviotyöntekijänä. Erottuani esikoisen isästä muutin takaisin kotipaikkakunnalleni jossa menin taas työvoimatoimiston kautta kenneltytöksi tuttavani, ystäväni äidin kenneliin. Se oli unelmatyö! Mutta siitä ei ikävä kyllä saanut kovin suurta palkkaa, yksinhuoltajaäidille se ei riittänyt alkuunkaan. Eroni aikoihin huoltoasema työpaikallani alkoi käydä asiakkaana mies, työkalumyyjä, joka alkoi erottua edukseen massasta. Oli aina mukava ja ystävällinen, välillä -yleensä tietämättään- hauskakin... No senhän tietää kuinka siinä kävi. Ei me esikoisen kanssa kotipaikkakunnallani asuttu kuin kesä. Palasin takaisin ja myös huoltoasemalle töihin.... Muutimme siis esikoiseni kanssa tämän "asiakkaan" luokse. Ja täällä edelleen. Huoltoasemalla kerkesin olla töissä taas vuoden verran kun pisti silmään erittäin houkutteleva työpaikka, moottoripyörävarustemyyjä. Hain ja sain työpaikan. Siellä viihdyin vaikka pomo oli paska ja paikka hiljainen, loistavat työkaverit!! Pomo onneksi oli pääasiassa kaukana mutta aina puhelimitse paikalla. Välillä hän myös kävi haukkumassa meidän kun olimme laiskoja kun ei tullut myyntiä; mille asiakkaille, kysyn vaan! Yllättäen tulin raskaaksi. Tilasin unelmieni auton ja elämä hymyili. Esikoinen on aina vieraillut isänsä luona jokatoinen viikonloppu joten lepohetkiäkin oli. Tästä päästäänkin pikkuhiljaa nykyhetkeen jossa on melkein viisi vuotias poika ja yksivuotias poika haluamassa huomionsa äidiltä joka on liiankin kauan ollut tietokoneen ääressä, joten palailkaamme!! =D